IMG-1272.jpg

Pentti Saarikoski (1937-1983) oli merkittävä kirjallinen hahmo Suomen kirjallisuushistoriassa 1900-luvulla. Hän kirjoitti runoutta, käännöskirjallisuutta, proosaa, päiväkirjoja, elokuvakäsikirjoituksia ja pakinoita. Pakinoita hän kirjoitti Ylioppilaslehteen, Kansan Uutisiin ja Uuteen Suomeen. Hänen proosatuotanto ei ole kerännyt kriitikoiden silmissä positiivista tunnustusta. Tämä on mielestäni sääli. Hänen pienoisromaaninsa Aika Prahassa on yksi suosikkikirjojani. Kieltämättä hän oli lievästi sanottuna tuottelias kirjallisuuden kääntäjä. Hänen tunnetuimpiin käännöstöihinsä kuuluvat muun muassa J.D. Salingerin Sieppari ruispellossa,  James Joycen Odysseus, Xenophonin Sokrates ja Aristoteleen Runousoppi. Myöhemmin hänen käännöstuotantoaan onkin käsitelty enemmänkin kriittisillä silmillä. Totta on, että hän teki paljon käännöstöitä uransa aikana, mistä useat hän teki puhtaasti rahan takia. Hän pitää kirjallisesta tuotannostaan merkittävimpinä hänen päiväkirjojaan ja runouttaan.

Saarikosken runollinen tuotanto jakautuu useaan kauteen. Ensimmäinen kausi on ns. kreikkalainen kausi, joka käsittää teokset Runoja, Toisia runoja sekä Runot ja Hipponaksin runot. "Vanhuuden runot" -kausi käsittää Tiarnia -kirjojen sarjan. Tyylillisesti merkittävänä kautena pidetään hänen marxilaisvaikutteista runouden kauttaan, joka alkaa teoksesta Mitä tapahtuu todella? (1962).  Mitä tapahtuu todella? on Saarikosken runotuotannossa uudenlaisen ilmaisun aikakauden alku. Modernistinen runoilmaisu jäi taakse ja Saarikoski hyödynsi 1960-luvulta lähtien avantgardistisempaa ja typografisesti kokeilevaa ilmaisua. Typografisen ilmaisun kokeellisuudella tarkoitan säkeiden sivuasettelun kokeellisuutta. Säkeet on aseteltu sivuille entistä vapaammalla tavalla.

Typografinen kokeellisuus luo vaikutelman sanomalehden selailusta. Yhteiskunnallisia teemoja käsittelevä Mitä tapahtuu todella? on hektistä luettavaa ja sitä se varmasti tavoitteleekin. Miten kirjaa tulisi sitten lukea? Olen lukenut nykyajan runoutta käsitteleviä poetiikkateoksia, joissa puhutaan paljon kotimaan runouden jälkimodernismista ja kokeellisuudesta. Saarikosken Mitä tapahtuu todella? -kokoelman runoutta käsitellään muun muassa John Ashburyn runouden ohella. John Ashburyn ja Pentti Saarikosken runoutta käsitellään eritoten kirjassa Runous Plus. Mitä tapahtuu todella? -runokokoelmaa pidetään nykyajan runouden tutkimuksen valossa jälkimodernina runoutena. Teoksen tekstejä ei ole nimetty ja kokonaisuus tuntuu olevan yhtä jatkumoa sekä jäsentymätöntä aikansa tarkastelua. 

Suosittelen Saarikosken elämästä kiinnostuneita tutustumaan Pekka Tarkan kirjoittamiin elämäkertoihin, joissa käsitellään  hänen elämäänsä aina syntymästä kuolemaan. Tarkan ensimmäinen elämäkerta ilmestyi vuonna 1996 (Vuodet 1937-1963) ja toinen 2003 (Vuodet 1964-1983).