unnamed-6.jpg

Mirkka Rekola (1931-2014) oli Tampereella syntynyt runoilija, joka julkaisi runotuotantoaan ensimmäisen kerran 1950-luvulla.  Hän sai elinaikanaan lukuisia kirjallisuuspalkintoja, kuten valtion kirjallisuuspalkinnon neljä kertaa (vuosina 1966, 1969, 1973 ja 1982) ja Pro Finlandian vuonna 1982 sekä Samuli Paronen -palkinnon aforismeistaan vuonna 2007. Hän julkaisi ensimmäisen runokirjansa Vedessä palaa (1954) sen jälkeen, kun hän pääsi ylioppilaaksi. Hänen esikoisteos sai ristiriitaisen vastaanoton. Rekolan tyyliä pidettiin aikanaan vaikeaselkoisena. Hän piti ilmaisuaan "ei liian perinteisenä perinteisen runomitan ystäville, ei liian modernina modernistien ystäville". En tiedä johtuiko hänen saama ristiriitainen palaute siitä, että häneen kohdistunut kiinnostus kirjallisuudentutkimuksen piirissä alkoi varsinaisesti vasta 1990-luvulla. Oulun yliopiston kirjaston Finna-haku tuotti muutamia tuloksia (mm. yksi väitöskirja ja yksi pro gradu -tutkielma). Olen laittanut tämän blogikirjoituksen loppuun listan Mirkka Rekolan runoudesta kirjoitetuista tieteellisista teksteistä. Ensimmäinen Mirkka Rekolan runoutta koskeva korkean tason tutkimus julkaistiin vuonna 1997. 

Sain ponta tutustua Mirkka Rekolan tuotantoon Arto Lapin runojen kautta. Arto Lappi julkaisi vuonna 2018 runokokoelman nimeltä Veden ääret, joka on kirjoitettu valmiisiin otsikoihin, jotka Lappi on poinut kolmen runoilijan esikoisteosten otsikoista: Jyri Schreckin Lumi (1959), Harri Kaasalaisen Tuulastulet (1955) ja Mirkka Rekolan Vedessä palaa (1954). 

Mirkka Rekolan kirjoittaa aforistista ja proosallista runoutta. Tunnusomaisia piirteitä Rekolan teksteissä on dualismit ja vastakohdat: kesä/talvi, kaupunki/luonto, kuu/aurinko, elämä/kuolema. Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille on Rekolan kuudes runokokoelma vuodelta 1972 ja se on tähän asti (en ole kaikkiin teoksiin ehtinyt tutustumaan) henkilökohtainen suosikkini hänen tuotannostaan. Tässä teoksessa Rekola tuo hänen runoutensa aforistista ja proosallista puolta esille. Vaikka en pidä Rekolan runouteen osoitetun kiinnostuksen määrän riittämättömyyttä perusteltuna, se ei tarkoita sitä, etteikö Rekolan runous olisi vaikeasti hahmottuvaa. Useampi lukukerta on mielestäni Rekolan runojen kohdalla enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Luettua elämää -blogin kirjoittaja toi esille mielenkiintoisen näkökannan Rekolan teoksen tematiikkaan. Teoksen nimiruno, "Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille", joka on yksinään koko teoksen yksi parhaimmista teksteistä, voisi ihan hyvin ajatella käsittelevän homoseksuaalisuuden dekriminalisointia (1971). Nyt sen voi sanoa, kaikille. 

Onko teoksessa näkyvillä poliittisia vivahteita muita kuin nimirunossa? Muutaman lukukerran jälkeen sanottava on, että nimirunoa lukuunottamatta (joka ei ole mielestäni poliittisessa mielessä painava sanomaltaan) teoksesta ei mielestäni välity politiikka. Kuka tietää, ehkä se on vain hyvä asia. Piti teosta poliittisena manifestina tai ei, on siinä minun mielestäni oleellisena teemana muutos. Tämä tulee selväksi jo ensimmäisessä runossa ja viimeisessä lauseessa: "Enkä minä enää muista monivaiheista historiaa ellei se tule eteen ihmishahmoisena." Muutos tulee esille luonnonkuvaston ja Rekolalle tyypillisen symboliikan kautta.

Kyllä siinä akateemisen kiinnostuksen heräämisessä kesti. Kyllä siinä harmittavan kauan kesti, kun sain lukea Mirkka Rekolan runoja ensimmäistä kertaa. Rekolan symboliikka on säilyttänyt voimansa, omintakeisuutensa ja mysteerinsä, 47-vuotta Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille -kokoelman julkaisun jälkeen.

 

Mirkka Rekolan runous tutkimuksen kohteena:

Turja, Lea (1995): Mirkka Rekolan runon subjekti vuosien 1954-1961 runoteoksissa. (Pro gradu)

Enwald, Liisa (1997): Kaiken liikkeessä lepo: Monihahmotteisuus Mirkka Rekolan runoudessa. (Väitöskirja)

Kuva silmissä (2011): Näkökulmia Mirkka Rekolan kirjailijantyöhön. Toimittaneet Liisa Enwald, Eila Kostamo.

Helle, Anna et al. (2016): Tunteita ja tuntemuksia suomalaisessa kirjallisuudessa ("Päästäkää irti parantavat epidemiat!" : Mirkka Rekolan aforismit lukijaa herättelevinä affektiivisina tekoina / Katja Seutu)

Seutu, Katja (2016): Tyhjä pöytä on tilattu : Mirkka Rekolan runouden äärellä.