IMG_0666.jpg

 

Elmer Diktonius (1896-1961) oli suomenruotsalainen runoilija, kirjailija ja säveltäjä. Hän kirjoitti sekä ruotsin että suomen kielellä, mikä tekee hänestä poikkeuksellisen kirjoittajan suomenruotsalaisten kirjailijoiden ja runoilijoiden keskuudessa. Hän vaikutti suomalaiseen modernistiseen runouteen merkittävästi Edith Södergranin ja Gunnar Björlingin kanssa. Hänen tunnetuimpiin teoksiin kuuluu vuonna 1932 julkaistu lyhyt proosallinen teos Janne Kuutio: puupiirros sanoin (Janne Kubik: ett träsnitt i ord). Siinä päähenkilö Janne Kuutio on tarinan aikana milloin mitäkin: punakaartilainen, pirtutrokarina kieltolain aikaan, Lapuan liikkeen aikana muiluttajana ja tarinan loppupäässä satamatyöntekijänä. Teos ei ole tavanomainen sisällissotakertomus, koska siitä puuttuu täysin selkeä identiteettikuvaus. Teos on myös poikkeuksellinen punakaartilaiskuvaus, koska Janne Kuution henkilökuvasta puuttuu hohdokkuus. Janne Kuutio on teoksessa tuuliajolla, eikä löydä vakituista paikkaa missään vaiheessa. Rabbe Enckell pitää Janne Kuutiota omaperäisenä kirjallisena tuotoksena. 

Runoni -teoksen julkaisusta Elmer Diktonius sai kiittää Otto-Wille Kuusista.  Elmer Diktonius opetti Kuusiselle musiikin teoriaa ja Kuusinen Diktoniukselle runoutta. Säveltäjänä ensin itseään pitänyt Diktonius ei menestynyt alkuperäisen intohimon alueella. Hänen sävellyskonserttinsa ensi-iltaa kuvailtiin aikalaistermeillä ”scandalsuccén”. Runouden puolella menestystä tuli. Kuusinen oli vienyt Diktoniuksen käsikirjoituksia mukanansa Ruotsiin ja halusi julkaista Diktoniuksen kanssa terävöitetyt tekstit. Tähän piti saada vielä vain Diktoniuksen siunaus. Runoni -kokoelma julkaistiin Lyrik-nimisen kustantajan toimesta vuonna 1921. Käsilläni olevan kokoelman on suomentanut Arvo Turtiainen, joka kirjoittaa teoksen alussa Min Dikt-kokoelman syntytaipaleista. 

Verrattuna Kirjaimia ja kirjavia (1956) kokoelmaan Runoni on kokoelma aforismeja ja proosallista kerrontaa. Diktonius ei kuitenkaan karsi vaikutteistaan ja taipumuksestaan julistaa runojensa läpi. Runoni -kokoelma julistaa taiteen merkitystä aforistisin ja proosallisin keinoin ensimmäisellä puoliskolla. Toinen puolisko teoksesta on elämänfilosofista pohdintaa. Runoni -teoksessa on läsnä Elmer Diktoniuksen kaksi puolta, taiteellis-musiikillinen ja vasemmistolais-poliittinen. Näistä kahdesta puolesta huolimatta perussävy on molemmissa maailmoissa sama: räjähdysherkkä. Diktonius on vakavissaan puhuessaan taiteen merkityksestä elämässä. Näillä kahdella ei ole paikoin mitään eroakaan, näin humoristisesti ilmaistuna, kun Diktonius kirjoittaa teoksessa elämän isolla E:llä ja taiteen isolla T:llä. 25-vuotiaana Runoni -teoksen julkaissut Diktonius osoittaa sen tason väkevyyttä, jollaista ei monen kohdalla ole tavattu.