IMG_0219.jpg

 

Kalevi Seilonen syntyi Mikkelissä vuonna 1937 ja kuoli Helsingissä 2011. Hänet tunnettiin kirjailijan uransa ohella myös toimittajana, kriitikkona ja kuvataiteilijana. Hän toimi elinaikanaan neljän lehden päätoimittajana: Nuori Voima, Iris, Kulttuurivihkot ja Runous. Hänen ensimmäinen kustannettu runokirja on Tosiasioita minusta vuodelta 1965, mutta hän julkaisi omakustanteena Proosarunoja -teoksen jo vuonna 1959. Kannen teokseen suunnitteli Kalevi Rahikainen. Proosarunoja -teoksen uusintapainos julkaistiin vuonna 2014. 

Seilosen runotuotantoa 1970-luvulla leimaa vahva taistolaisuus. 1960-luvulla nämä asiat eivät olleet niin selkeästi läsnä. Proosarunoja –teoksen yleistunnelmaa voidaan kuvata mystiseksi, symbolistiseksi ja surrealistiseksi. Nämä piirteet kuvastavat yleisestikin Suomen modernistisen runouden ensimmäistä aaltoa. Proosarunoja on pieni kirja, vain 31 sivuinen, johon on pakattu hirvittävä määrä ihmisrodulle armoa antamatonta julistusta. 

Viimeistä kahta sivua lukuun ottamatta, Proosarunoja on matka mustassa vedessä, jossa pilkahtelee välillä lyhyen aikaa pienen lyhdyn valossa suunnistavia ihmishirvityksiä. Samaan aikaan, kun musta vesi paljastaa liassa kasvaneet ilmestykset, jokaiset sivut lyhyine proosarunoineen näyttäytyvät myös kohtauksina. Jokaiset sivut ovat mielestäni kuin ekspressionistisia maalauksia, joissa tumman sävyt ovat vallassa. Jos Proosarunoja -teoksen voisi mieltää Suomen taiteen historiassa paikannettavan liikkeen maalausten värimaailmaan, olisi se enemmän lähellä Marraskuun ryhmää kuin Lokakuun ryhmää.

Teoksen lopussa Seilonen tuo aikomuksensa esille mustan veden pinnalle. Ihminen on tuomittu olento, jonka olemassaolo ei nähdä mielekkäänä. Luonto kasvatti ihmisissä silmät, mutta ihminen on tuomittu elämään sokeana ja yksinäisenä. Itseänsä vimmalla tuhoava ihmisrotu katoaa lopulta pimeään yöhön. 

 

Kalevi Seilosen tuotantoa

Proosarunoja (1959) 

Tosiasioita minusta (1965)

Suomalaisia runoja (1966)

Ilman valloitus (1968)

Julkisesti karkuun (1969)

Vehnäpelto kasvaa heinää (1971)

Vastarintaryhmä (1974)

Köyhien mökkien punaista (1976)

Haitarin ääni (1980)

Neljä vallankumousta (1981)

Metsäroisto (1986)

Valittuja runoja (1991)